Rakastuin. Ja mitä siitä seurasi? Hulluus. Täyslaidallinen… Niinpä tietysti, vai mitä muuta voi olettaa kun on tantraopettaja, psykoterapeutti ja valmentaa ihmisiä päivät pääksytysten itsensä rakastamisen, seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden alueilla? Hah! Joka tapauksessa muutama kuukausi sitten elämääni tuli mies. Maaginen ja ihana. Täysin puun takaa. Rakkaus tuli kuin myrsky.

Särkynyt sydän

Olen tuntenut, ihan fyysisestikin, että sydämeni on ollut suljettu jo useamman vuoden. Olen hoitanut sydäntäni parhaani mukaan tantrisilla rituaaleilla ja rakastavalla meditaatioilla, mutta se on pysynyt suljettuna. Ja yhtäkkiä jotain tapahtui kun kohtasin tämän miehen, sydämeni avautui.

Mutta sieltä ei tullut ulos vain rakkautta. Kun sydämen voimat yhtyivät seksuaalisuuteni voimaan jonka olin avannut tantran myötä, näiden yhdistynyt voima oli kuin hyökyaalto joka iski päälleni. Meren pohjamudista nousivat kaikki epävarmuuteni, pelkoni, sisäisen lapseni hätä ja suuren suuri yksinäisyys. Se ikuinen ulkopuolisuuden tunne. Hylkäämisen pelko, jota olin kantanut mukanani piilotettuna syvälle sydämeeni. Pelko joka sai minut pitämän aina jonkun muurin rakkauden ja minun välillä.

Se muuri oli myös seksuaalisuuteni ja rakkauden välillä. Toisia olen rakastanut ja toisia kohtaan tuntenut intohimoa mutta pidemmän päälle näiden kahden yhdistäminen on ollut haastavaa.

Hulluuden hyökyaalto

Olin kyllä käsitellyt näitä teemoja omassa terapiassani aikoinaan. Mutta nyt syvimmätkin ja hurjimmatkin demonit olivat irti.

Pääni oli aivan pyörällä kun kävin mielessäni loputtomia keskusteluja itseni kanssa, miehen kanssa, sisäisen lapseni kanssa. Minulla oli fyysisiä kipuja, itkin ja huusin kun tuntui että sydäntä revittäisi rinnastani. Käytin noitavoimiani ja katsoin korteista vastauksia. Sain sielunsisariltana tukea. Meditoin ja vaadin elämältä vastausta mikä on tämä oppitunti ja miksi joudun kokemaan tällaista tuskaa. Tein lisää rituaaleja ja psykoterapeuttisia harjoitteita. Kenties katkoin vuosisataisia sukuni perintönä tulleita kahleita. Tulen särkyneitten sydänten suvuista, molemmista sukulinjoista kaikki ovat sairastuneet tai kuolleet sydäntauteihin. Kenties rakkauden puutteeseen.

Ylös nousivat myös kaikki ne lapsuudessa, nuoruudessa, elämän varrella syntyneet pelot kun kukaan ei ollut minua varten, minun kanssani. Pelot jotka ovat yrittäneet suojella minua etten haavoittuisi lisää läheisissä ihmissuhteissa.

Myrskyn silmässä

Rakkaus tuli kuin myrsky. Ja lopulta se vaati minua antautumaan. Antautumaan ehdoitta. Rakkaus vaati minut itselleen. Enää en eläisi ilman sitä. En tyytyisi rakkauden murusiin tai turvaisi olemassaoloani tutulla tavalla kieltäytymällä rakkaudesta.

Sydämeni, vähän repaleisena rinnassani, täyttyi tulesta, valosta ja tilasta. Intohimosta. Sydämeni hengitti iloa ja vapautta. Rakkaus pursusi ulos minusta.

Olin myrskyn silmässä, täysin tyyni ja rakastava. En tarvinnut mitään. Koko elämäni olen kaivannut jotain, jonnekin, etsinyt vastauksia. Nyt olin saapunut sinne missä olin aina ollut. Minä olin rakkaus.

Rakkauden oppitunti

Ihmissuhteet ovat peili ja suurin opettaja. Kun olemme yksin emme joudu kohtaamaan joitakin niistä syvimmistä haavoista jotka liittyvät ihmissuhteisiin, intiimiin läheisyyteen ja kontaktiin. Meissä on osia jotka näyttäytyvät vain silloin kun kohtaamme toisen. Olemme sosiaalisia eläimiä. Vain rakkauden kannattelemana pelkosi ja syvimmät haavasi uskaltavat ryömiä ulos päivänvaloon. Järjetön käytöksemme, vinksahtaneet lausahdukset ja holtittomat tunteemme.

Rakkaussuhde on mahdollisuus kasvuun, jossa molemmat kantavat vastuun omista tunteistaan, molemmat uskaltavat olla haavoittuvia, osaavat ilmaista todelliset halunsa ja uskaltavat käydä myös ne keskustelut jotka ovat vaikeita. Se on suuri mahdollisuus olla rehellinen itsellesi ja partnerillesi, valita rakkaus vaikka se olisi haastavaa. Kuinka erilainen maailmamme olisi jos meille olisi opetettu tämä.

Olen kiitollinen tästä rakkauden oppitunnista joka sai minut polvilleni, tutustumaan entistä paremmin varjoihini, haavoittuneeseen lapseen sisälläni, kohtaamaan taas kerran hauraan inhimillisyyteni ja kohtaamaan elämän entistä rakastavampana.

Ja miten rakkaustarinani päättyi? Kenties niin että mies laski lahjansa jalkojeni juureen ja jatkoi matkaansa omaa polkuaan seuraten mutta Rakkaus jäi. Tai niin että mieskin oli valmis, kesti hulluuteni, naisen tunteiden voiman, otti minut syliinsä ja kohtasi minut rakkaudessa. Kuka tietää? Rakkaus on suuri mysteeri.